Uusi vuosi, uudet kujeet ja uusi Kyykkäliiga-kausi. Ehkäpä kaikkien aikojen jännittävimmän Liiga-kauden alla kyykkäfanien sykkeet lähestyvät maksimia ja ennakkospekulointi kulminoituu lopulliseen kliimaksiinsa ennakkoanalyysien muodossa. Olkaapa hyvät:
Kiltamöröt (KMö)
Kiltamörköjen viime kauden kokoonpano koki kovan kolauksen, kun joukkueen pääasiallinen rivimies ja kumijalkinemaskotti Lauri Mannila siirtyi pysyvällä siirrolla opiskelijakyykän alasarjakaupunkiin Helsinkiin. Vaikka Mannilan jälkeensä jättämä aukko rosterissa on hankala täytettävä (erityisesti nutturan tienoilta), ovat hiukkaskähmyt löytäneet kelvollisen korvaajan. Nimittäin ei enempää eikä vähempää kuin hallitsevan viisiottelun suomenmestarismiehen ja muutenkin hienon ihmisen, Miika Sorvalin.
Sorvali on nähty viimeksi Kiltamörköjen riveissä kaudella 2019, joskin vain yhden runkosarjaottelun ajan: Miehellä oli nääs jalluveto voitettavana. Nyt sopimuksen pituus kattaa kuitenkin koko tulevan kauden, mukaan lukien mahdolliset pudotuspelit. “Mahdolliset” lienee tosin harhaanjohtava sanamuoto, sillä Kiltamörköjen tapauksessa pudotuspelipaikkaa voi pitää jo käytännössä varmistuneena.
Viime kaudella pronssille tiensä taistellut Hiukkasen kiltahuone-all-stars-kokoonpano oli jo ilman Minishortsifaniakin kovaa valuuttaa. Joukkueen äänellisesti kantava voima, Janne “tseitsei” Lehtimäki on tiukan ja väkevän kesäharjoittelun seurauksena keitetty niin kovissa liemissä, että tuskin mikään voi miestä enää kyykkäkentillä järkyttää. Lehtimäki on myös pelannut kyykkää viime kesänä.
Sorvalin miljoonakaupan varjoon on jäänyt myös toinen paluumuutto. Viime kaudella mestaruuden AnaaliHimmasissa napannut Tuomo Nieminen tekee paluun Kiltamörköihin. Äärimmäisen kokeneen Niemisen lisäys joukkueeseen tuo mukavan boostin lakaisuvarmuutta tiukkoihin paikkoihin. Tuomo lienee ykköskokoonpanon valinta nelospaikalle, mutta viime kaudella lakaisijan vastuita hoidellut Matias Ala-Sunila on myöskin mainio vaihtoehto.
Kiltamörköjen treenirinki on alkanut tuottaa tulosta, sillä Sakari Rautalin on viimeisen vuoden aikana esitellyt varovaisia väläytyksiä kyykkäpotentiaalistaan. Liekö tuleva kausi Rautalinin läpimurtokausi vai jääkö mies kokeneiden kehäkettujen Enäsuon ja Pitkäjärven taakse rosterissa? Vain aika näyttää. Säätilanteen valossa Enäsuon jalkinepelikirja saattaa ainakin mennä uusiksi.
Kokonaisuudessaan Kiltamörköjen rosteri näyttää äärimmäisen täysipainoiselta: Tseitsein ja Laseksen konapommivoima, kahden lakaisupelaajan tarjoama joustavuus, Jupelin vasemman käden tuoma monipuolisuus pelikirjaan, Saken lymyilevä potentiaali ja The Man, The Myth and The Legend: Miika Sorvali.
Vanha viidakon sananlaskukin sen sanoo: “Veikkaa aina Miika Sorvalin joukkueen puolesta”. Kyykkäseuran toimitusosaston keskuudessa on jo pitkään tiedetty, että metsäkansan kehittämät epämääräiset ja abstraktit ohjenuorat kyykkäennakoiden tekemiseen pitävät lähes aina paikkansa, joten veikkaammekin Kiltamörköjen nappaavan runkosarjan ykkössijan.
HommatTiiNatsku (HOT)
Homma-nimellä aiemmilla kausilla pelannut titeläisherrakerho on purkanut patriarkaalisia rakenteitaan ja ottanut ensimmäistä kertaa naisia pelaamaan. Tämä selittää myös ensisilmäyksellä hämmentävän nimikekeilyn.
TiiNatsku eli Tiina Mikkonen ja Natalia Kovru tuovat joukkueeseen tiukempia lakaisupoistoja sekä tasaisen varmaa konapommivoimaa.
Viime vuonna Homma oli lähempänä kuin koskaan voittaa ensimmäisen pudotuspelisarjansa, kun jääkentällä liukastelevat Disko_Liskot aloittivat puolivälieräsarjan yhdellä tappiolla ja kahdella tasapelillä. Liskojen onnistui nipin napin kääntää sarja hyväkseen, mutta Homman hienoja peliesityksiä ei tule missään tapauksessa vähätellä. Tälläkin kaudella rosterista löytyvät Tommi “jämätommi” Nikula ja Rudi Ritosalo esittivät välillä häikäiseviä otteita, ja Homman ottelukeskiarvo nousi sarjan aikana vaatimattomat kolmekymmentä pistettä paremmaksi kuin runkosarjassa.
Tällä kertaa Homma ei luota säälottoon, vaan on ottanut ohjat omiin käsiinsä. Lähes ennennäkemätön määrä kesä-, syksy- ja talvitreeniä on kouhinut Valtteri “Jallux” Yli-Karrosta, Tommi “IssE” Linnamaasta ja jämätommista kovan luokan pelimiehiä. Jokainen tästä kolmikosta on vuorollaan väläytellyt häikäiseviä peliotteita: Milloin on IssE näyttänyt valtakunnan kovimmalta konapommittajalta, tai Jallux heittänyt minkä tahansa lakaisulinjan yhdellä mailalla.
Tämän kolmikon hermeettisen treenimäärän ympärille rakentuu tämän kauden kovimman tasonnoston tekevä HommatTiiNatsku. Jos tiivistetyn kuusihenkisen kokoonpanon joukosta vain löytyy oikea unelmanelikko, HOTtikset pystyvät tällä kaudella mihin tahansa.
DDRNV ROTER TOD (DDRNV-ROT)
Koronakyykkäkiiman kuumentamilla pelaajamarkkinoilla tapahtui yhtä jos toista, mutta uutisarvoltaan merkittävin pelaajasiirto lienee legendaarisen oululaisen lakaisijamaestron, Iiro “Punainen Kuolema” Pulskan, siirtyminen DDRNV:n riveihin. Täksi kaudeksi kotiseuraansa palannut Kalamestari-Himmanen lienee toiminut tämän pelaajakaupan takapiruna. Hirvittää edes ajatella montako kirjolohta Himmasen on tarvinnut pulittaa valtakunnan talvilakaisijoiden ehdottomasta kärkinimestä. Oulun Angery-Inkeri ja Kyykkäjumala Juusos ovat harvoja lakaisupelaajia jotka on edes mielekästä mainita samassa lauseessa Iiron kanssa.
Loppuosa rosterista on tuttu viime kaudelta. Pitkälti voimistelijoiden junnuosastosta koostunut DDRNV Walfängermädchen ylsi hienoilla suorituksilla runkosarjan kolmossijalle, viitaten kintaalla TAKS:n poppamies ja -naisosaston laatimille ennustuksille, jotka povasivat valaanmetsästäjättäriä vasta sijalle yhdeksän.
Kun ennen viime kauden alkua joukkueen vanhat pierut olivat siirtyneet keräilyjoukkueisiin tai golfkentille, ja keskustan perinteikkään kyykkäseurueen junnutoiminta ei pieneen hetkeen ollut tuottanut tulosta, odotukset kaudelle olivat varsin maltilliset. Naisvoimistelijanuoriso käytti kuitenkin Himmasen jättämän tilan joukkueessa hyväkseen.
Ensimmäistä kauttaan pelannut ja ykkösheittäjän paikan häkellyttävän nopeasti omaksunut Akseli Koskela oli suorastaan ilmiliekeissä. Kakkospaikkaa hoidellut järjestöjyrä-Halminen pääsi puolestaan osoittamaan konapommivoimansa uudella kakkosheittäjän paikallaan.
Tulevalla kaudella ehkä suurimmat odotukset kasaantuvat kuitenkin viime kauden kolmospaikan vakiokasvolle, Veeti Ahvoselle. Mies on kerran jos toistekin nähty kesäkentillä treenaamassa, ja kehitys on ollut huimaa. Ahvonen laittoi jo tulokaskaudellaan mukavat numerot pöytään, joten on jännittävää nähdä millaista tulosta tämä kausi tuo tullessaan.
Kilpailu rosteripaikoista on varmasti kovempaa tällä kaudella, sillä hengelliseltä rauhoittumislomaltaan kokoonpanoon palannut Himmanen ja kohukalastus Pulska ovat melko saletteja ykköskokoonpanon miehiä. Himmanenkin on treenikauden päätteeksi elämänsä kunnossa, eikä pelkästään kalastushommissa.
Terve yhdistelmä nuoruuden intoa ja vanhoja konnia lupaa hyvää. DDRNV onkin mielestämme tämän kauden runkosarjakolmonen.
Miinoitus Ohjus Tyhjennys (MOT)
Anaalivandaalimaista tuplavoittotemppua viime kaudella yrittänyt MOT on tällä kaudella liikenteessä vain yhdellä joukkueella. Viime kaudella kävi sillä tavalla hassusti, että kakkosjoukkueeksi epävirallisesti tituleerattu MOT_K nappasi korkeamman liigasijoituksen kuin Rahkon ja Mäkipään tähdittämä MOT (eli MOT ilman kaljaa tahi tippuria).
MOT_K oli kauden ehdoton yllätyssensaatio, sillä se selvitti tiensä konabomberi Mika Mähösen johdolla pronssiotteluun saakka. Vastaan tulleet Kiltamöröt nappasivat pronssin vaivaisella kyykän erolla, joten tippurikikkeleiden upeat esitykset jäivät vaille palkintoa.
MOTin urotöitä akateemisissa talviturnauksissa viime kaudella seuranneet tunnistavat tuttuja nimiä MOTin pelaajaluettelosta. MOTin historian ehdoton ykkösnelikko on nimittäin tällä kaudella saman joukkueen palkkalistoilla. Vuoden 2020 WCOKin ja MM-kyykän kilpasarjan pudotuspeleihin tiensä taistellut Rahko-Mähönen-Mäkipää-Kalliomäki-ykkösnyrkki pelaa siis ensimmäistä kertaa samassa liigakokoonpanossa. Vaihtopenkin puolelta löytyy myös tuttuja MOT-nimiä, kuten Lahti, Linros ja Marjamäki.
Viime kaudella vastaava kokoonpano olisi ollut varmasti tiukasti kultataistossa mukana, mutta tällä kaudella liigan taso on huomattavasti kovempi. MOT:n tarvitsee ottaa harppaus eteenpäin tulosvarmuudessa, mikäli toiveissa on päihittää liigan muut kärkijoukkueet.
Liigan kärkijoukkueiden välinen ero on tällä kaudella hiuksenhieno. MOT valuu arviomme mukaan hyvin niukasti runkosarjanelosen paikalle.
Disko_Lisko (DL)
Viime kauden hopeamitalisti ja akateemisten kilpailujen nelossijoja kahminut Disko_Lisko lähtee kauteen hienoisena altavastaajana. Mestis-Hyvösen menettäminen tarkoittaa, että konaheittäjän vastuita on vieritettävä entistä enemmän Antti “ahvena” Peltotalon harteille. Viime vuoden PoWiCupin jälkeen on etenkin lappeen Rantojen naisväen keskuudessa levinnyt juoruja kona-ahvenan puhtoisista kuusikkopoistoista. Totuus saattaa olla tarua karumpaa, sillä viime kesänä puhtoiset kuusikkopoistot loistivat poissaolollaan, kuten myös ahvena on loistanut poissaolollaan viime kuukausien kyykkätreeneissä.
Seuraavana konajärjestyksessä lienee joukkueen naisosaston ainoa edustaja Julia Bondarchik. Viime kauden finaalistriimitallennetta tuntitolkulla analysoinyt kyykkäseuran suurennuslasi- ja mikroskooppiosasto on huomannut, että nelospaikan lakaisuja finaalissa hoidellut Bondarchik heittikin tosiasiassa lakaisunsa riviheittoina. Naisen karttu oli nimittäin lähes poikkeuksetta vielä ilmassa eturivin yksittäisten akkojen kohdalla. Tämän viimeisimmän tiedon valossa voisikin olettaa, että neidin rooli olisi hieman konapainotteisempi kuin aiemmilla kausilla.
Kesällä ylivaiheisiin riviheittoihin ja metrin ohi meneviin lakaisuihin erikoistunut Antti Kukko on tuloksellisesti nihkeän kesän jälkeen valtaisa kysymysmerkki. Joukkueen avauspelaajan rooli lienee kaikesta huolimatta Kukon, koska muita avaajia ei vain yksinkertaisesti löydy.
Selkein rooli joukkueessa on Karli Von Kundilla, joka hoiteli viime kauden WCOKissa ja PoWiCupissa liskoperämiehen hommaansa varsin kiitettävästi. Talvikentillä hyvin asettuva lakaisu on merkittävä vahvuus, siinä missä kesällä lakaisemaan harjoitelleet konabomberit saattavat olla hätää kärsimässä kovalla ja pomppuisalla talvikentällä.
Liskoilla on joukkue täynnä kysymysmerkkejä, joten runkosarjan vitossijaa parempaa ei tällä haavaa voi ennustaa. Joukkueella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet haastaa kärkijoukkueita, ja unelmapelillä voidaan puhua jopa mitalisijoista.
Kuha ei oo Hauki (KuHa)
KuHa-parvi lähtee kauteen vain ja ainoastaan pudotuspelipaikka mielessä. Viime kaudella runkosarjan viimeinen pudotuspeleihin oikeuttava kahdeksas sija jäi vaivaisen pisteen päähän. Tällä kaudella asetelma on kuitenkin tyystin eri.
Kyykkäliigan vuoden tulokas -palkinnosta nokikkain taistelleet Inka Seppälä ja Miika Vanonen ottivat valtavia kehitysaskelia läpi koko viime kauden. Nyt entiset tulokkaat lähtevät kauteen vuoden verran kokeneempina ja huomattavat määrät kyykkäpelejä nähneinä.
Seppälä heitti itsensä kesäkauden aikana Naisten Mestaruussarjaan. Tämä on saavutus johon vain viisi muuta ihmistä kykeni kesän aikana. Seppälä vietti jo koko Kyykkäliiga-kauden 2020 heittotilastojen kärkipäässä, joten tulevan kauden meininki voi olla päätähuimaavaa.
Vanonen on nähty säännöllisesti treenikentillä, ja miehen sulava heittotekniikka on saanut osakseen huomiota Hervannan ruohonjuurikyykän erikoisasiantuntijoiden keskuudessa. Vanosella on vielä valtava määrä potentiaalia kätkössä, ja kaudella 2021 voidaan hyvinkin nähdä miehen todellinen läpimurto Kyykkäliigan eliittipelaajien joukkoon.
Viime kaudella hivenen tulokaslupauksien varjoon jääneet Järventausta, Lehtola ja Ahlqvist löytyvät tänäkin vuonna KuHan tiivistetystä kokoonpanosta. Tämä kausi saattaa kertoa tyystin erilaista tarinaa. Syksyn Ruskakyykän katsojat olivat nimittäin kuin puulla päähän lyötyjä, kun Ahlqvist-Lehtola-kaksikko esitti täysin erilaisia peliotteita kuin viime kaudella. Kaksikko laittoi Miika Sorvalin tähdittämän kultaparinkin koville, kun ensimmäisen erän piste-ero oli laskettavissa yhden käden sormin. Sekä Lehtolan että Ahlqvistin huimasti kehittyneestä heittotekniikasta huomasi päivänselvästi, että parivaljakko on viettänyt aikaa treenikentällä.
Valtavien kehitysaskelien myötä KuHa-kokoonpano on syytä arvioida runkosarjan sijalle kuusi. Takana on kuitenkin nälkäisiä ja menestyksenhaluisia treenaajakokoonpanoja, joten mikään selviö tämä sijoitus ei ole.
Haukista Hau Hau (HAU)
Liigaan on saapunut tyystin upouusi joukkue. Tervetuloa vaan tulokkaille, joskaan mistään fukseista ei ole tällä kertaa kysymys. Joukkueen konkariosastoa edustavat Lari Leino ja Jussi Heikkinen on nähty männäkausilla Puljussa ja/tai Divarissa pelaamassa. Loput joukkueesta on ainakin Kyykkäliiga-esiintymisten valossa täysin keltanokkia, mutta tilastot eivät välttämättä kerro koko totuutta.
Aika ajoin Hervannan kyykkäpiireissä nimittäin liikkuu epämääräisiä huhuja Skilta-painotteisesta porukasta, joka treenaa kaikessa hiljaisuudessa keskenään.
Asiaa tutkimaan lähetetyt kyykkäseuran kyykkäkenttäarkeologian asiantuntijat ovat tehneet kaivauksia Hervannan Mäkipuiston kentällä, ja kentältä kerätyistä radiohiilinäytteistä tehtyjen kattavien laboratoriotutkimusten perusteella on käynyt selväksi, että kentällä on pelattu kyykkää. Kyykkäseuran lainakyykkien koostumus vastasi lähes sataprosenttisesti Mäkipuistosta löydettyä materiaa.
Mäkipuiston hiekkaan piirretty kyykkäkenttä oli toinen ratkaiseva johtolanka.
Se vähä mitä Hau Hausta tiedetään on, että treeniä on takana ja Jussi Heikkinen osaa heittää karttua. Kyykkäseuran huhupuheiden ja “rikkinäinen puhelin”-efektin osasto on saanut tietoonsa, että Heikkinen on paiskonut kesän aikana treeneissä henkilökohtaisen pelin epävirallisen maailmanennätyksen tuloksella +39. Kyykkäseuran matemaattisen mallinnuksen osasto puolestaan arvioi parhaillaan väitteen paikkansapitävyyttä.
Yllätysmomentin ja JVH:n urotekojen valossa Haukista Hau Hau rankataan runkosarjan seitsemännelle sijalle.
EssoXL (EX-L)
Divarissa jo vuosia pelanneet Lokarytmiläiset esiintyvät tällä kaudella uudella nimellä. Rosteri on kokenut hienoisia muutoksia viime kauteen nähden. Joukkueen kovimmat treenaajat ovat ilmeisesti todenneet Divarin haasteet riittämättömiksi ja siirtyneet pääsarjatasolle Liigaan. Haastetta on tosiaankin luvassa.
Joukkue on sikäli haastava ennustettava, että vaikka Lokarytmin viime kauden -73:n ottelukeskiarvo saattaa kuulostaa vaatimattomalta, on tällä kaudella odotettavissa melko erilaisia lukemia. Joukkueen jäsenistä ainakin neljä on nimittäin nähty varsin aktiivisesti Kuusikkopuiston kyykkäkentällä hiomassa heittotaitojaan. Neljä treenaavaa pelaajaa voi parhaimmillaan tarkoittaa järkyttävää tasonnostoa.
Esson treeniosaston kirkkain tähti on kyykänpelaajana uudestisyntynyt Jori Ala-Aho. Miehen treeneissä paukuttamat nelikko- ja kuusikkopoistot kertovat, että heittotekniikka on hioutunut tyystin uudelle tasolle. Nyt on enää kyse heittovarmuuden löytämisestä, sillä taitojen katto on aivan kärkitasolla.
Viime kaudella aktiivisesti Lokarytmi-kokoonpanossa pelanneet Akseli Kolari, Rudolf Salminen ja Timo Punkari ovat myös viettäneet huomattavia määriä aikaa treenikentällä. Aivan Ala-Ahon tasoisia heittäjiä ei ole tästä poppoosta vielä kuoriutunut, mutta optimaalisen heittotekniikan löytyminen voi jokaisella näistä pelaajista olla yhdestä oivalluksesta kiinni.
Essolla onkin liigajoukkueista suurimmat mahdollisuudet ylittää odotukset. Jos jokainen pelaajista jatkaa ahkeraa treenaamista kauden aikana, voi loppukauden EssoXL olla tyystin eri kuin ensimmäisiin peleihin lähtevä kokoonpano.
Nykyisellä suoritustasolla EssoXL näyttää runkosarjan kasisijan joukkueelta, mutta mikäli palaset loksahtavat kauden mittaan kohdilleen, vain taivas on rajana.
Äh
Viime kauden mustaksi hevoseksi povattu Zilleberlin tunnetaan tänä vuonna nimellä Äh. Nimi ei herätä yhtään vähempää kysymyksiä kuin aiempikaan.
Kokoonpanossa on tapahtunut vain yksi merkittävä muutos. Tietoteekkaritaustainen joukkue on kähminyt joukkoonsa tulokaslupauksen Valtteri Raivion. Raiviolta on nähty kelpo otteita niin TiTe vs. Luuppi -turnauksessa, Ruskakyykässä kuin TAKS:n viikkoharjoituksissakin.
Zilleberlin osoitti olevansa ennakkohypen arvoinen tulokasjoukkue yltämällä ensin Liigan pudotuspeleihin ja kaiken kukkuraksi nappaamalla otteluvoiton tulevista mestareista puolivälieräkierroksella. Häikäisevää jääkenttäpeliä esittänyt Zilleberlin nosti pudotuspelien ottelukeskiarvoaan Hommamaiseen tyyliin noin kolmekymmentä pistettä runkosarjaan verrattuna, ja onnistui päihittämään AnaaliHimmaset tuloksella -24 – -27. Sarjan tasoittumisesta pillastunut Himmas-lauma naulasi kolmanteen ja ratkaisevaan peliin tylyn -5-tuloksen, mutta kaikesta huolimatta Zilleberlinin/Äh:n sensaatiomainen yllätysvoitto jätti pysyvän jäljen kaikkien kyykkäromantikkojen sydämiin.
Tällä kaudella Äh:n tilanne on mielenkiintoinen. Ennen kauden alkua edellä on liuta joukkueita, jotka ovat vakuuttaneet treenimäärillään tai vanhoilla meriiteillä. Pystyykö Äh jälleen taistelemaan tiensä pudotuspeleihin? Kaikki on mahdollista, varsinkin jos sääjumalat tarjovat kovaa pomppujäätä ennen ratkaisupelejä.
Tällä erää Äh lototaan kuitenkin niukasti pudotuspelien ulkopuolelle sijalle yhdeksän.
Konnaliiga
Viime kauden ennakoissa jumbosijalle veikattu Konnaliiga näytti kyntensä ja osoitti veikkaukset palturiksi päihittämällä hienolla pelillä sekä kokeneen MyKon että Tinttaajat, napaten näin liigan yhdennentoista sijan. Kaiken kukkuraksi joukkueen edustajat kävivät voittamassa MM-kyykän naisten sarjan mestaruuden.
Hilpeistä hiukkasneidoista koostuva Konnaliiga on positiivisen joukkuehengen ilmentymä. Positiivinen ilmapiiri kyykkäjoukkueessa on valtaisa apu tiukassa paikassa, joten Konnaliiga on täysin valmis yllättämään ennakolta kovemmankin joukkueen. Konnaliigan viime kauden kärkitulos -42 on kovaa valuuttaa monia Liigan joukkueita vastaan.
Tätä joukkuetta ei kannata aliarvioida.
Kolme Kilometriä Korsoon (KKK.)
Vuoden verran taukoa pitänyt KKK tekee paluun Kyykkäliigaan. Huhu kertoo, että tauko oli pakollinen, kun kauden 2019 loppua kohden KKK ei yksinkertaisesti löytänyt pelaajia pelaamaan Liigan viimeisiin matseihin. Toivon mukaan vuoden mittainen pelaajarekry on tuottanut tulosta.
Kaudella 2018 KKK yllätti koko kyykkäävän Tampereen, kun se nappasi alkulohkovoiton samassa lohkossa ennakkosuosikkien anaalivandaalien sijaan. Jälkikäteen ilmiötä on selitelty sillä, että av pelasi F-kokoonpanolla ja ensimmäisen erän vain kolmella pelaajalla, mutta mikään ei ota pois KKK:n yhden ottelupisteen turvin saavuttamaa lohkovoittoa.
Saavutusta toki hieman varjostaa sitä seurannut puolivälierätappio elämänsä peliä pelanneille Beavers Voimistelijoille pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Ilmeisesti tämän musertavan pettymyksen aiheuttaman motivaatiopuutteen johdosta KKK joutui vuotta myöhemmin luovuttamaan kauden 2019 pudotuspelisarjansa pelaajapuutteeseen vedoten.
Ennen kauden alkua tilanne kuitenkin vaikuttaa lupaavalta, kun KKK:n rosterissa ei toistaiseksi ole yhtäkään pelaajaa.
Ilman pelaajia on vaikea pärjätä, joten KKK arvioidaan tällä erää Liigan jumbosijalle.